Ihanan kamalat vanhojentanssit

Monelle lukiossa opiskelevalle vanhojentanssit ovat koko toisen vuoden kohokohta. Vanhojentansseja mietitään jo yläkoulussa, ehkä jopa alakoulussa. Tanssipari hommataan jo lukion ykkösluokan alussa, tai yläkoulussa. Mekkoa mietitään kauan ja kavereiden kanssa käydään läpi eri vaihtoehtoja. Ilmoittaudutaan vanhojentanssikurssille. Kun suuri päivä lopulta koittaa tytöillä on kaunis juhlameikki, ihana kampaus ja ennen kaikkea upea mekko. Pojilla on myös tyylikkäät smokit. Kaikkia jännittää niin, että polvet tutisevat. Kohta pääsee näyttämään kaikille, kuinka upeaksi on laittautunut ja kuinka hyvin tanssiaskeleet luonnistuvat. Kuulostaa ihanalta! Vai kuulostaako?
Vanhojentansseista on tehty nykyään todella suuri juhla ja sitähän se onkin, mutta tuntuu, että itse tanssi jää vähemmälle. Tuntuu myös, että nykyään se, miltä näyttää on suuremmassa roolissa, kuin itse tanssi. Ulkonäkö luo paljon paineita erityisesti tytöille, koska heillä on yleensä mahdollisimman upeat iltapukumaiset mekot. Pojille asun hankkiminen on tietyllä tavalla helpompaa. Alunperin vanhojentansseissa oli tarkoitus pukeutua vanhaksi eikä ”prinessaksi”. Mihin se on kadonnut? Ymmärrän, että monet haluavat sen ns. prinsessapäivänsä, mutta tulisi paljon edullisemmaksi pukeutua oikeasti vanhaan asuun. Tämä olisi myös tasapuolista niitä kohtaa, joiden perheillä ei ole ylimääräistä rahaa tyttären tai pojan vanhojentanssiasuun.
Itse tanssiminenkin voisi olla hauskempaa, kun ei tarvitsisi koko ajan pelätä, että pysyykö nuttura hyvin paikallaan tai kompastuuko edellä olevan mekon helmaan. Paineita ulkonäöstä ei tarvitsisi myöskään ottaa niin paljoa, jos tarkoitus olisi näyttää vanhalta.

Vanhojentanssit ovat myös todella konservatiivinen tapahtuma. Samaa sukupuolta olevia tanssipareja näkee todella vähän. Tansseihin on muodostunut sellainen oletus, että pitää olla eri sukupuolta oleva pari, vaikka mitä merkitystä silläkään oikeastaan on. Monet olettavat, että jos vaikkapa kaksi tyttöä tanssii keskenään että, ”he eivät ole saaneet pareja” tai heidän oletetaan automaattisesti olevan lesboja. On tyhmää, että ihmiset ajattelevat näin, koska oletuksena on, että tanssiparin muodostavat tyttö ja poika. Eikö näistäkin oletuksista olisi jo aika luopua?

Tanssiparin sukupuoli ei ole ainoa asia mikä heijastaa konservatiivisuutta. Monissa tansseissa on selvästi määritelty kummallekkin sukupuolelle oma rooli. Pojat kumartavat ja tytöt niiaavat. Tämä vain vahvistaa jo ennestään olemassaolevia sukupuolirooleja. Asia olisi helppo parantaa laittamalla tansseissa ”poikia tytöiksi” ja ”tyttöjä pojiksi” ja valitsemalla uusia tansseja tanssittaviksi, joissa sukupuolten roolit eivät tule niin voimakkaasti esiin.
Toki vanhojentanssit ovat monelle perinne, eikä niitä sen takia haluta suuremmin muuttaa. Vanhojentanssit ovat varmasti monelle mahtava kokemus ja onhan tapahtumaakin hienoa seurata. Itse en ajatellut tanssia vanhojentansseja, sillä se aiheuttaisi minulle liikaa turhia paineita ja stressiä, eikä esiintyminen hienossa puvussa innosta alkuunkaan. Toiset taas rakastavat esiintymistä ja tälläytymistä, johon vanhojentanssit ovat oiva mahdollisuus.


Nykyisellään vanhojentanssit ovat minusta jo myös hieman loppuun kulutettu juttu. Niihin voisi lisätä jotain uutta, tai niitä voisi muuttaa jotenkin, esimerkiksi vaihtamalla joitain tansseja uudempiin ja hauskempiin tansseihin.