Maahanmuuttajaviha

Miksi ihmiset vihaavat ja valittavat koko ajan maahanmuuttajista. Kylillä liikkuu juoruja, että: ”Taas ne mamut on pahoinpidelly jonkun ja ryöstäny sen. Ei niistä oo ku haittaa.”, vaikka suurimman osan ajasta maahanmuuttajat tulee tänne tekemään oikeasti töitä tai turvaan oman maan sisällisodilta ynnä muilta vaaroilta. Ja vaikka maahanmuuttajat olisivat näin tehneet, niin ei se tarkoita sitä, että kaikki maahanmuuttajat olisivat rikollisia. Todistetusti vain murto-osalla maahanmuttajaväestöstä on jonkinlaista rikollistaustaa heidän Suomeen tullessa. Eli siis melkein joka ikinen maahanmuuttaja on tavallinen ihminen, joka haluaisi vain elättää itseään. Miksi ihmiset heitä vihaavat? He ovat vain ihmisiä, kuten mekin. Heistä on ennemminkin hyötyä, kuin haittaa. Ilman maahanmuuttajia, meillä menisi työpaikkoja hukkaan eikä meidän kulttuuri rikastuisi. Eikö olisi jo aika Suomen tavallisen harmaan masennuksen muuttua iloiseksi ja värikkääksi kulttuurielämykseksi? Kyllä minusta ainakin. Ja mikä on se huhu, että: ”Mamut vie meiltä naiset, autot, asunnot ja työpaikat!”, nämä huhut ei pidä TODELLAKAAN paikkaansa. Vaan tämä on päinvastoin. Me viemme maahanmuttajilta nämä kaikki meidän välinpitämättömyydelllä ja rasistisella asenteellamme.



Kaikilla ihmisillä pitäisi olla samat oikeudet ja mahdollisuudet tehdä sitä mitä itse haluaa. Ei ihmisiä saa ruveta syrjimään tai jättää unhoon huhujen tai ihonvärin takia. Heitä pitäisi kunnioittaa ihmisinä, niin kuin meitä kaikkia. Niiden ihmisten, jotka ”vihaavat” maahanmuttajia pitäisi ottaa niskasta kiinni ja näyttää faktat siitä miten asiat oikeasti ovat. Maahanmuuttajat kunnioittaa meitä ja pitää iloista fiilistä yllä, kun taas me katsomme kieroon heitä päin naamaa. Meidän pitäisi mennä heidän maahansa ja sanoa meneekö heillä oikeasti niin hyvin, kuin me sanomme heillä menevän. Meidän pitää kuunnella, mitä heillä on sanottavanaan ja opettaa heille meidän tavat ja kulttuurit, elleivät he niitä jo tiedä (niin kuin yleensä tietävät). He tulevat tänne oppimaan asioita, mitä heidän maassaan ei ole mahdollisuus oppia, joten opetetaan heitä paremmin kuin meitä itseämme, sillä he ovat ansainneet sen. Elämä sodassa ja katumuksessa ei ole elämää, joten annetaan heille se elämä, mitä heillä ei ole ollut mahdollisuus saada. Annetaan heille yösija, turvapaikka. Minne hevoivat mennä turvaan kaikkea sitä, mitä he pelkäävät. ANNETAAN HEILLE KAIKKEMME, NIIN KUIN HEKIN ANTAISIVAT MEILLE!

Tämä teksti olisi hyvä julkaista internettiin, uutissivulle tai keskustelupalstalle, missä ihmiset näkisivät sen parhaiten ja jakaisivat sen nopeiten. Tällä tavalla mahdollistetaan se, että mahdollissimman moni ihminen näkee sen, ja kertoo oman näkemyksenä/antaa kannanottonsa kyseiseen asiaan. Melkein jokainen käyttää internettiä ainakin kerran päivässä, joten miksei anneta sitä mahdollisimman monen nähtäväksi ja jaettavaksi.

Pelit eivät tee rikollista

Minkä takia pelejä syytetään aina nuorten huonosta käytöksestä ja rikollisuuksista. Lähes aina kun nuori/nuoret tekevät rikoksia tai jotain muuta vastaavaa niin siitä syytetään pelejä. Pitäähän sitä nyt ymmärtää että ei kukaan tekisi rikosta vain pelin takia. Pitää olla päästänsä sekaisin jos vaikka tekisi murhan vain koska pelissä pystyy murhata jonkun ja päästä pälkähästä. Ihmisten tarvitsee alkaa tajuta että siinä voi olla paljon muita syitäkin. Kyllähän silloin kun rock -musiikki tuli niin niitä soittajia ja kuuntelijoita syytettiin ihan samanlailla. Johtuuko se vain tästä ajasta kun vanhemmat ihmiset eivät ymmärrä niistä peleistä niin paljon.

Vanhuksille lisää ihmisarvoa

Suomi on hyvinvointivaltio. Hyvinvointivaltion yksi tärkeimmistä tuntomerkeistä on tasa-arvo. Mielestäni Suomi ei siinä kaikissa asioissa onnistu. Täydellistä tasa-arvoa ei kuitenkaan koskaan voi saavuttaa, mutta joissakin tilanteissa liiallinen yläarvoisemman aseman käyttö korostuu. Useimmiten se kohdistuu vanhuksiin, mutta milloin sen käyttö menee hyvien rajojen ulkopuolelle?

Viime aikoina on ponnahtanut esiin monia järkyttäviä uutisia vanhusten olosuhteista ja heidän kohtelustaan. Uutisia lukiessa herää mieleen monia kysymyksiä. Millaista on vanhusten todellinen arki? Esiintyykö vanhainkodeissa ja -hoitoloissa väkivaltaa? Millaisia arkitoimia he tekevät tai pystyvät tekemään ilman apua? Millaisia ihmisiä vanhuksia on hoitamassa? Onko vanhuksilla ihmisarvoa?

Vanhuksilla saattaa olla hätä monia tunteja ennen avunsaantia. Kaikki asiakkaat tai potilaat eivät pysty kutsumaan apua. Mitä jos vanhustenkotiin leviää vatsatautiepidemia? Vuodepotilas oksentaa, muttei pysty nousemaan tai kääntämään päätään, ja tukehtuu omaan oksennukseensa. Sama voi koskea myös ruuansyöntiä. Ruoka voi jäädä muhimaan suuhun ja aiheuttaa tukehtumistilanteen. Hoitajaa ei välttämättä näy lähimaillakaan, he eivät välttämättä edes pyöri vanhusten luona tarpeeksi usein tarkistamassa heidän vointiaan. Sekö on oikein? Niinkö haluaisit sinua kohdeltavan? Vanhus ei voi tehdä asialle mitään, vaan joutuu kärsimään tuskallisesti. Mielestäni tämä menee äärettömyyksiin, jokaisesta vanhuksesta tulisi huolehtia ihmisen arvoisesti. Tähän usein vedotaan sillä, että hoitajilla ei ole aikaa. Onko oma aikasi tärkeämpää, kuin vanhusten hyvinvointi tai pahimmillaan kuolema? Ei ainakaan kuuluisi olla. Vanhus ei ole nukke, hän elää vaikkei esimerkiksi pystyisi kommunikoimaan. Hänellä on todennäköisesti aivotoimintaa, ja ymmärtää häntä kohtaan kohdistuvat vääryydet, vaikkei pystyisi sitä ääneen sanomaan.

Millaista on vanhuksen arki vanhainkodissa? Millaista ruokaa siellä tarjotaan? Useimmissa hoito- ja vanhainkodeissa ei ole vanhuksille vapaa-ajantoimintaa. He saattavat vain olla ja ihmetellä, tylsistyä itsekseen tai muiden seurassa, kymmeniäkin vuosia. Ei sitä bingoa joka päivä jaksa pelata. Tähänkin voisi vedota hoitajien ajanpuutteella; ’’ei ole aikaa, työ verottaa, ei kuulu työnkuvaan...’’ Mutta eikö esimerkiksi nuoria voisi pyytää vapaahetoistoimintaan piristämään vanhuksia ja järjestämään heille virikkeitä? Ei kukaan jaksa joka päivä vain maata ja katsoa televisiota, jos sellaistakaan edes on. Ei ole kovin inhimillistä asettaa vanhuksia kuolemanporteille tekemättömänä ja elämäänsä kyllästyneenä.

Huolestuttavaa on, että työntekijöiden määrä on laskenut kahdessa vuodessa yli 400 henkilöllä huomioon ottaen sen, että heikossa kunnossa oleva vanhus tarvitsee useamman ammattilaisen apua. Ulkonakin vanhukset pääsevät käymään harvoin. Siihen kyllä palkataan nuoria, mutta usein vain kesällä. Ulkoiluttaminen tapahtuu vain muutamia kertoja viikossa, ja todella harva vanhuksista kerkeää siinä ajassa käymään ulkona. Raitis ilma varmasti piristäisi vanhuksia, mutta ulkoiluttaminenkin voidaan pistää omaisten tehtäväksi. Omaisille asetetaan suuri vastuu, mutta täytyy muistaa ettei kaikilla ole läheisiä.

Vanhukset tietenkin täytyy myös ruokkia, mutta ruoka ei välttämättä aina ole kovin ravitsevaa. Ruoka-annos saattaa sisältää vain pienen määrän lisuketta ja pääruokaa, eikä lainkaan salaattia. Se saattaa myös tulla tehtaalta kylmänä ja valmispakattuna. Se on väärin. Ei kenenkään tulisi joutua syömään mautonta ja teollista ruokaa, josta asiakas itse maksaa hyvässä lykyssä suhteellisen suuren summan ateriaan nähden. Ruoasta puuttuu kaikki tarvittavat hivenaineet, joita varsinkin vanhukset tarvitsisivat. Itse en ainakaan haluaisi syödä einesruokaa päivästä toiseen ylihinnoitettuna. Vanhuksilla ei ole varaa valita, joten kaupunginkin pitäisi osata huolehtia vanhuksista kunnolla ja taata heille hyvä palvelu. Sama tietenkin pätee yksityisiä tahoja. Meidän kaikkien tehtävä on huolehtia vanhuksistamme, koska sitä he toivoisivat. Kaikilla kuuluisi olla kuolemankin edessä joku, johon turvautua. Onko se liikaa pyydetty? Mielestäni vanhuksia kohdellaan nykyään todella halpamaisesti ja ala-arvoisesti, ei tietenkään kaikkialla, mutta yksiksin tapaus on jo liikaa. Vanhukset ansaitsevat hyvän kohtelun, koska he ovat pitäneet tätä maata kasassa ja ovat turvanneet meille kaikille mahdollisimman hyvän elämän. Taataanhan siis mekin rakkaille vanhuksillemme arvoisa elämä loppuun asti?

Tämän mielipidekirjoituksen haluaisin julkaista esimerkiksi Keskisuomalaisessa tai Sisä-Suomen lehdessä. Lehtiä lukee moni, ja tämä asia koskee liian montaa suomalaista. Tästä asiasta pitää puhua ja tuoda kaikki asiat hyvine ja karuineen puolineen julki. Sanoja ei tarvitse säästellä, tämä on vakava asia.

Kouluihin kasvisruokaa

Kouluihin pitäisi lisätä kasvisruokaa, yksi kasvisruokapäivä viikossa on jo hyvä, mutta tilanne voisi olla parempikin. Kaikkia täysipäiväinen kasvissyönti ei kiinnosta, ja se on ihan okei. Siksi olisikin helppoa, jos koulu tarjoaisi kasvisruokaa. Jo yhden aterian muuttaminen päivässä kasvisruuaksi olisi hyvästä.

Kouluruuan on oltava ensisijaisesti terveellistä ja ravitsevaa. Nykyaikana ihmiset syövät liikaa lihaa, ja liian vähän kasvikunnan tuotteita. Tästä seuraa erilaisia terveysongelmia, kuten sydän- ja verisuonitauteja. Kasvisruuan on tutkitusti todistettu olevan oikein valmistettuna terveellisempää kuin liharuoan. 

Joskus monipuolisen kasvisruokavalion koostaminen voi olla myös hankalaa. Ehdottaisinkin siksi, että ensimmäinen askel kohti kasvisruokapainotteisempaa ruokavaliota voitaisiin tehdä kouluruokailun osalta, koska meillä on ravitsemusalan asiantuntijat suunnittelemassa ruokalistoja, joten voisimme olla varmoja, että ruoka olisi tarpeeksi ravitsevaa. 
Kasvissyönnillä voidaan parhaimmillaan saada myös säästöjä ruokakuluissa, koska kasvisruoka on usein halvempaa kuin liharuoka. Tällöin kunnan resursseja voitaisiin keskittää johonkin hyödyllisempään.

Kasvissyönti on myös ekologisempaa kuin lihansyönti, ja mielestäni koulun kaltaisen julkisen organisaation pitäisi parhaimpansa mukaan yrittää vastustaa ilmastonmuutosta.


Teksti voitaisiin julkaista esimerkiksi paikallislehdessä, jolloin kouluruuasta päättävät tahot varmaankin voisivat nähdä sen.  Jos taas haluaisin, että koko Suomen kouluissa alettaisiin tarjoamaan vain kasvisruokaa, niin silloin kannattaisi yrittää saada teksti valtakunnalliseen lehteen (esim. Helsingin Sanomat?), jolloin useampi ihminen näkisi sen. Tai sitten johonkin nettileteen/keskustelufoorumille, mistä moni ihminen voisi tavoittaa tekstin ja pyrkiä vaikuttamaan asiaan.
Toinen vaihtoehtohan olisi ehkä lähettää teksti suoraan ruokalistoista päättäville ihmisille, mutta en tiedä olisiko se silloin samalla tavalla mielipidekirjoitus?

Rasismi ja turvapaikanhakijat

”Ne tulee tänne ja vie meidän naiset ja työpaikat ja sen lisäksi raiskaa lapsia ja tekee rikoksia” Tuo on lause joka on kuultu useammin kuin kerran ihmisen suusta, joka vastustaa maahanmuuttoa, turvapaikanhakijoita ja pakolaisia, kaikkea mikä ei kuulosta kantasuomalaiselta. Mutta onko asia todella näin? 

Jos ihminen joka saapuu Suomeen ilman kielitaitoa, ilman perhettä, ilman ketään tuttua, vie sinun työpaikkasi ja naisesi, on peiliin katsomisen paikka. Se että yleistetään kaikkien turvapaikanhakijoiden olevan ”rikollisia” on täysin tuulesta temmattua. Myös turvapaikanhakijat ovat ihmisiä, suuri ihmisjoukko jota et voi yleistää yksilöiden tekemien virheiden perusteella. Ihan samalla tavalla Suomessa on tapahtunut rikoksia kantasuomalaisten ihmisten toimesta. Vuonna 2016 tapahtuneiden rikosten perusteella turvapaikanhakijoiden tekemien rikosten määrä on pieni verrattuna suomalaisiin. 

Tiedän, että välttämättä kaikki turvapaikanhakijat eivät tule tänne maasta, jossa on turvatonta elää. Kyllä minäkin suhtaudun kriittisesti heihin. On väärin, että Suomeen tulee ihmisiä, joilla ei oikeasti ole hätää, ja meidän apumme ulkopuolelle jää niitä jotka oikeasti tarvisivat apua. Mutta tilanne on mikä on. Olen myös sitä mieltä että Suomen rajojen sisällä tulee käyttäytyä Suomen lakien ja sääntöjen mukaisesti. Suomessa pätevät Suomen säännöt ja niihin on täällä sopeuduttava. Joka tapauksessa meillä on Suomessa asiat niin hyvin suhteessa moniin muihin maihin, että mielestäni meillä on velvollisuus auttaa heikompia ja huonommassa asemassa olevia. 

Turvapaikanhakijoiden alku täällä voi olla hyvin haastavaa, eivätkä rasistiset ihmiset, jotka haukkuvat, lietsovat vihaa ja käyttävät väkivaltaa ainakaan helpota turvapaikanhakijoiden elämää täällä, päinvastoin. Mieti itsesi tilanteeseen; tulet toiselta puolelta maailmaa aivan yksin, ilman ketään läheistä, ilman kielitaitoa ja tulet maahan jossa kulttuuri on aivan erilainen. Olisiko tilanne sinulle helppo? Sen sijaan että ihmiset käyttävät aikaansa ja energiaansa kaikkeen negatiiviseen, pitäisi minun mielestäni keskittyä asian positiivisiin puoliin. Meillä Suomessa on aika paljon tiettyjä ennakkoluuloja ja oletuksia, mutta turvapaikanhakijoiden avulla saamme Suomeen paljon erilaisia ihmisiä ja näkökulmia, kulttuurimme rikastuu huomattavasti. Saamme tänne uutta osaamista ja uusia ideoita, mahdollisesti jopa lisää yrityksiä ja syntyvyyskin maassamme voi kasvaa. 

Jokaisella on oikeus omaan mielipiteeseen ja sananvapauteen Suomessa, mutta muistathan, että et voi siltikään yleistää ja puhua perättömiä asioita koko ihmisryhmästä. Rasistiset ihmiset ovat yleensä pelokkaita muutokselle ja kokevat jotenkin asemansa tulleen uhatuksi, unohdetaan asioista seuraavat positiiviset puolet, keskitytään vaan negatiivisiin asioihin ja yritetään saada muutkin ihmiset ympärillä ajattelemaan niin. Levitetään perättömiä huhuja ja yleistetään suurta ihmisjoukkoa, mihin se kantaa? Minun mielestäni jokainen ihminen täällä voisi yrittää olla avarakatseisempi, tutustua erilaisiin ihmisiin ja erilaisiin kulttuureihin ennen kuin avaa suunsa tai sanoo jotain loukkaavaa. Jokainen voi tietenkin muodostaa sellaisen näkymyksen ja mielipiteen kuin haluaa, mutta sanomisista ja tekemisistä on myös kannettava vastuu. Tutustu turvapaikanhakijaan, anna hänelle mahdollisuus ja saatat yllättyä.
Jokainen ihminen maailmassa on samanarvoinen, ihonväristä, uskonnosta, sukupuolesta, seksuaalisesta suuntautumisesta tai kulttuurista riippumatta. Jokaisella on samat oikeudet ja jokaisella kuuluisi olla samat mahdollisuudet. Annetaan erilaisille ihmisille mahdollisuus ja hyväksytään erilaiset ihmiset. Minulle on opetettu, että jokaista ihmistä tulee kohdella niin kuin haluaisi itseään kohdeltavan. Jos ei ole hyvää sanottavaa, ei tarvitse sanoa mitään. Positiivinen ajattelutapa kantaa paljon pidemmälle kuin negatiivinen. Ollaan avoimia uusille asioille ja ihmisille, ja annetaan kaikille mahdollisuus erilaisesta taustasta huolimatta! 

Parempaa sisäilmaa ja terveyttä kaikille

Suomen maa ja koko maailma on pulassa sisäilmaongelmien ja homeen kanssa. Ne ovat todella yleisiä ongelmia. Ihmiset altistuvat huonossa sisäilmassa ja eivät pysty enää elämään aikaisempaa normaalia elämää. Vastustuskyky heikentyy ja sairauksia tulee useammin. Valtiolle sisäilmaongelmat aiheuttavat paljon kustannuksia muiden haittojen lisäksi.Työntekijöiden sisäilmasta aiheutuvien sairauksien hoitaminen tulee kalliiksi. Lääkkeet ja muut hoidot maksavat. Sairaana ei pysty tekemään töitä ja tilalle pitää ottaa sijainen. Uusien rakennuksien rakentaminen maksaa kuitenkin paljon, vanhojen korjaaminen myös.

Olen kuullut, että rakennustyömailla työn valvominen on muuttunut huonompaan suuntaan eikä valvontaa juurikaan ole. Eri yritykset käyvät tekemässä oman osuutensa rakennuksesta, mutta eivät huolehdi muista osuuksista. Se ei kuulu heille heidän mielestään. Esimerkiksi eristyksenä käytetty villa kastuu sateessa, jos rakennusta ei ole suojattu. Märkä villa ei kuivu helposti ja kaikki lajit eivät ollenkaan. Kaikki eivät ole välittäneet märästä villasta, vaan ovat vain jatkaneet sen päälle rakentamista. Valitettavasti esimerkiksi sellaista olen kuullut. Valmistumisaikakin on tiukasti määrätty ja, jos se ei toteudu olen isältäni kuullut, että yritys joutuu maksamaan rahaa siitä valmistuttajalle. Se ei mielestäni ole oikein. Lisäksi ongelmana ovat uudet rakennusmateriaalit, joita ei vielä tunneta. Niitä ei välttämättä testata mitenkään ja niistä ei ole tietoa. Esimerkiksi mielestäni reaktio jonkun toisen materiaalin kanssa olisi hyvä tutkia ensin vaikka laboratoriossa, ennen kuin materiaaleja käytännössä yhdistää. Näihin kaikkiin ongelmiin olisi hyvä mielestäni puuttua jollain tavalla.

Tilannetta voisi yrittää parantaa ainakin lisäämällä rakennustyömaiden valvomista. Säännöksi voisi myös tulla, että kaikki työntekijät ovat vastuussa yhdessä rakennustuloksesta. Lisäksi rakennus pitäisi suojata huonon sään varalta hyvin siinä vaiheessa, kun kattoa ei vielä ole rakennettu. Rakennuttajat voisivat olla antamatta rakennusyrityksille niin tiukkoja valmistumisaikoja, että muutokset esimerkiksi säässä voisi ottaa huomioon. Lisäksi mielestäni yrityksen ei pitäisi tarvita maksaa, jos aikataulu vähän myöhästyy. Se voisi lisätä työntekijöiden motivaatiota tehdä työ kunnolla. Väsyneenä ei tarvitsisi myöskään tehdä ylitöitä, jotta aikataulu pitäisi eikä tarvitsisi maksaa korvauksia. Uudet rakennusmateriaalit voitaisiin ensin tutkia jossain laboratorio-olosuhteissa ja niiden reaktiot muiden aineiden kanssa. Turvallista olisi käyttää niitä materiaaleja, joista on jo kokemusta. Myös harjakattoja voitaisiin suunnitella enemmän, sillä se on osoittautunut toimivaksi malliksi Suomessa ja vaihtelevassa säässä. Home- ja sisäilmaongelmiin olisi hyvä puuttua heti mahdollisimman alkuvaiheessa, jotta tilanne ei pahenisi enempää. Se parantaisi työntekijöiden hyvinvointia ja vähentäisi sairauksista johtuvia kustannuksia. Siinä voisimme yhteiskunnassa myös tehdä toisin, että emme kuljettaisi ongelmaisista rakennuksista tavaroita, esimerkiksi tietokoneita, tuoleja, papereita ynnä muuta sellaista uusiin tai muuten hyviin rakennuksiin. Olen kuullut ja itse huomannut, että ongelma siirtyy tavaroiden ja niissä olevien itiöiden mukana. Se voi jopa pilata ennen hyvän rakennuksen. En halua kuitenkaan syyllistää ketään yksin tähän kaikkeen. Voimme kaikki ainakin asenteellamme vaikuttaa.

Haluaisin julkaista tekstin radiossa, jos se olisi mahdollista, koska sitä kautta tieto ainakin leviäisi laajalle. Monet ihmiset kuuntelevat radiota ja sieltä tulevia uutisia. Monissa kaupoissa myös radio on päällä melkein koko ajan. Rakennustyömailla työmiehilläkin on radio päällä usein ja he kuuntelevat sitä työn lomassa. Silloin hekin kuulisivat asiasta. Lisäksi haluaisin julkaista tekstin myös paikallisessa lehdessä. Niin ehkä kunnan päättäjille tieto menisi paremmin perille.

Koulujen liikuntaryhmät

Tällä hetkellä koululiikunta on pakollinen ja ryhmissä ei katsota oppilaiden tasoja. Mielestäni olisi parempi, että ryhmät jaettaisiin sen mukaan haluaako oikeasti liikkua vai ei. On hyvä, että kouluissa on liikuntaa, mutta kaikki eivät siitä hyödy. Jotkut haluavat varmasti urheilla kunnolla ja toiset taas eivät ole kiinnostuneita lainkaan koululiikunnasta.

Ala-asteella koululiikunta ei ollut niin vakavaa, ja se on monille varmasti mukavin kouluaine, mutta yläasteella koululiikunta saattaa hieman muuttua. Itse olen aina tykännyt koululiikunnasta, ja liikunnasta ylipäätään. Mutta on myös ihmisiä jotka ei pidä liikunnasta, ja sen huomaa koululiikunnassa henkilön aktiivisuudesta. Jokaisessa liikuntaryhmässä on varmaan aina muutama henkilö, jota ei kiinnosta liikkua. Liikunta olisi varmasti mukavempaa jokaiselle oppilaalle ja myös opettajalle, jos ryhmät jaettaisiin motivaation mukaan. Ryhmiä ei kannata jakaa parhauden mukaan vaan sen mukaan haluaako osallistua kunnolla vai ei. Sillä jos ryhmässä kaikki olisi kiinnostuneita urheilusta, niin siitä saisi huomattavasti enemmän irti.

Itse olen kokenut monia kertoja sen, että itse haluaisin pelata kunnolla esimerkiksi koripalloa, jalkapalloa tai jotain muuta joukkuelajia, mutta ryhmässä oli aina joku joka ei tehnyt mitään ja katsoi vain vieressä. Ketään ei voi pakottaa liikuntaan, mutta on hyvä, että koulussa liikunta on pakollinen. Jos ryhmät jaettaisiin tason mukaan niin jokainen saisi enemmän irti liikunnasta ja se olisi mukavempaa.

Julkaisisin tämän mielipidekirjoituksen netissä, sillä monet aikuiset, nuoret ja myös lapset selaavat nykyään somea päivittäin, joten tämä kirjoitus olisi monien näkyvillä.

Aina oikeassa, nyt vasemmassa

Minua on nyt mietitättynyt, kummalla puolella katua sitä pitäisi kävellä, oikella vai vasemmalla? Nimittäin aina kun käyn lenkillä suurin osa ihmisistä kävelee oikealla puolella ja se on tosissaan alkanut pännimään minua. Ja jos oikein muistan niin ala asteella minulle opetettiin että kävelijä on vasemmalla ja pyöräilijä (+ mopolla ja skootterilla kulkeva) oikealla. Joten jos kaikki noudattaisivat tätä ohjetta ei tarvitsisi säikähtää sitä, että takaa tuleva ajaja väistäisi sinua. Mielummin näkisit väistäjäsi kuin säikähtäisit sitä.

Netistä löytyy tosi paljon eri mielipiteitä siitä kummalla puolella pitäisi kävellä, mutta löysin liikenneturva.fi:n sivuilta ettei sillä ole väliä kummalla puolella kävelee, paitsi autotiellä kävelijän pitäisi olla vasemmalla puolella. Miksi sitten kadulla kun kävelee ei päde sama? Kadullakin pystyy paremmin reagoimaan kolarin sattuessa kun näkee ajoneuvon.

Usein ihminen ei ajattele kummalla puolella kävelee, mutta kyllähän se on turvallisempaa kävellä vasemmalla puolella.

Haluaisin ilmoittaa sanomaani sanomalehdissä, koska sinne yleensä kirjoitetaan mielipiteitä ja sanomalehdissä on vähän asiaa kuin vertaisi internettiin. Myös voisin tehdä netti blogin, koska internetissä vilisee porukkaa.

Kouluruoka

Useissa kunnissa kouluruokaa varten tarvittavia raaka-aineita hankittaessa painavin tekijä on tuotteen hinta. Monille ei ole väliä, missä ja miten tuote on tuotettu. Mielestäni hinta ei saisi olla ratkaiseva tekijä. Tietenkin monella kunnalla on taloudellinen tilanne sellainen, että täytyisi löytää se halvin mahdollinen vaihtoehto. Tärkeintä kuitenkin olisi huomioida tuotteen alkuperä ja tuotantotapa.

Kuntien tulisi mielestäni hankkia täysin kotimaisia raaka-aineita kouluruokaa varten. Tällöin opiskelijat saisivat pienemmän hiilijalanjäljen omaavaa sekä puhtaampaa ruokaa, kun ruoka tuotetaan lähellä. Kun koulut käyttäisivät ensisijaisesti kotimaisia raaka-aineita, pidettäisiin yllä kotimaisen ruoan suosio sekä lisättäisiin suomalaisille työpaikkoja.

Jotta päästäisiin tähän pisteeseen, ettei tuotteen hinta enää ratkaisevasti merkitsisi hankintoja tehdessä, pitäisi kuntien voida budjetoida kouluruokailuun enemmän. Hyvä ja ravitseva ruoka takaa sen, että opiskelijat jaksavat paremmin ja sairastavat vähemmän. Näin säästettäisiin sairauskuluissa kouluruokailun hyväksi.



Mielipidekirjoituksen voisi julkaista somessa ja lehdissä, jolloin se tavoittaisi mahdollisimman paljon ihmisiä. Kirjoituksen voisi myös lähettää päättäjille kirjeenä.

Turvapaikanhakijat, riittäisikö jo?

Nyt kuluneiden vuosien aikana on pohjoismaihin Suomeen mukaanlukien saapunut suuri joukko maahanmuuttajia ja turvapaikanhakijoita. Ongelmana ei ole mielestäni se, että Suomen kulttuuri rikastuu tai se, että lukemattomat ihmiset esimerkiksi Lähi-idästä saapuvat etsien turvapaikkaa. Päinvastoin, on hienoa, että myös Suomi haluaa tarjota auttavaa kättä niille, jotka apua oikeasti tarvitsevat.

Turvapaikanhakijoissa on puolensa. Tietenkin on hyvä ja tärkeä ajatella, että vainoa tai sotaa pakenevat ihmiset pääsevät aloittamaan alusta turvallisessa ympäristössä, ja Suomi on hyvä esimerkki maasta, jossa on suurimmaksi osaksi turvallista asua, ainakin turvallisempaa verrattuna maihin, joista pakolaiset tulevat. Suomi myös työllistää hyvin kyseisiä pakolaisia, ja tässä on ensimmäinen ongelma. On hienoa, että osa näistä ihmisistä saavat toimeentulonsa itse tekemällä työllään, mutta Suomessa on monia ihmisiä, joilla ei ole koulutuksesta huolimatta vakituista, tai edes osa-aikaista työpaikkaa. Eli mielestäni olisi tärkeää, että ensin työllistettäisiin oman maan kansalaiset ja sitten vasta muut.

Toinen ongelma on se, että väistämättä ihmiset, jotka ovat tulleet Suomeen etsien parempaa elämää tuovat mukanaan enemmän tai vähemmän rikollisuutta. Tavallaan jotkut tapaukset voisi ymmärtää, koska kulttuurierot ovat niin suuret, mutta laki on mitä on ja sillä hetkellä, kun nämä ihmiset ovat astuneet Suomen rajojen sisälle, heillä pitäisi olla selvää, mitä saa tehdä ja mitä ei. Eli mielestäni turvapaikanhakijoille ja muille pakolaisille pitäisi opettaa vielä paremmin suomen lakia, ennenkuin he aloittavat arjen Suomen rajojen sisällä.

Mielestäni tämä mielipidekirjoiutus olisi hyvä julkaista esimerkiksi jossain julkisessa keskustelufoorumissa, missä voisi kehittyä lisää keskustelua kyseisestä aiheesta. Koska kyseinen aihe on vieläkin ajankohtainen ja paljon ajatuksia herättävä.

Videopelien vaikutus nuoriin

Netissä ja varsinkin uutissivustoilla näkee yleensä uutisia siitä kunka video pelit vakuttavat nuoriin ja siihen kuinka he käyttäytyvät. Uutis sivustot syytävät yleensä varsikin nuorien henkilöiden kohdalla video pelejä. Myös nuorien vanhemmat saaatavat syyttää video pelejä lastensa ongelmista. Vaikka video pelejä syytetäänkin uutissivuilla nuorten ongelmien syyksi tämä ei ole totta sillä on todistettu että pelit eivät vaikuta nuoriin joitka ovat terveitä ja joille ei ole minkään laisia mielenterveydellisiä ongelmia. Tämän takia pitäisis keskitty faktoihin eikä ryhdytä syyttämään video pelejä nuorten ja lasten ongelmista

Haluaisin että teksi julkaistaisiin netissä esim. iltalehti tai jokin muu uutiossivuto. Tämänlainen mielipidekirjoitus pitäisi julkaista netissä sillä yleisimmät uutiset ja tätä asiaa koskevat artikkelit ovat tapahtuvat netissä.

Kouluissa ei tarpeeksi huomioida muunsukupuolisia

Jaot liikkatunnin jalispelissä on tytöt vastaan pojat, tytöt tähän joukkueeseen, pojat tähän. Entä ne lapset, jotka eivät kuulu kumpaankaan? Lapset, jotka kokevat elävänsä tyttöyden ja poikuuden rajalla, välissä tai ulkopuolella? Tai ne lapset, jotka tietävät, kumpaan joukkueeseen heidän odotetaan menevän, mutta jotka itse kokevat kuuluvansa toiseen joukkueeseen?

Muunsukupuolisuus tarkoittaa yksinkertaistettuna identifioitumista kaksijakoisen (mies ja nainen) sukupuolijärjestelmän ulkopuolelle ja siten kuulumista sukupuolivähemmistöön. Muunsukupuolisuus on niin yleistä, että ns. perinteinen sukupuolen asema on mielestäni aivan liian merkittävä ihmisten silmissä. Minusta sukupuolen perusteella ei kouluissa tulisi jakaa oppilaita lainkaan, ei tyttö-poika -pareihin tai eri joukkueisiin. On vanhanaikaista ja täysin idioottimaista olettaa, että koska sukupuolesi on tämä, olet automaattisesti jotakin. Jo pelkästään sukupuolen olettaminen henkilön ulkonäön perusteella on väärin. Se ei ole niin yksinkertaista.

Lapselle ja nuorelle on vaikeaa, kun tuntee, ettei itse kuulu joukkoon - vieläpä ryhmässä, jonka kanssa tulee viettää useita vuosia. Ainakin minun päivä-, esikoulu- ja peruskouluaikanani oppilaita tytöteltiin ja pojiteltiin henkilökunnan puolesta päivittäin, enkä itsekään tullut ajatelleeksi asiaa sen tarkemmin. Se on kuitenkin voinut tehdä jonkun toisen lapsen arjesta helvettiä.

Nykyisin tytöttely ja pojittelu kuitenkin särähtää korvaani todella paljon. Minusta on kamalaa, kuinka pienet lapset, jotka eivät esimerkiksi sovi kaksijakoiseen sukupuolijärjestelmään tai ovat kokonaan sukupuolettomia, joutuvat kohtaamaan näin ahdasta luokittelua joka päivä. Luokittelu ei ainoastaan jätä ulkopuolelle kaikkia muita, kuin tyttöjä ja poikia, mutta on särö myös tyttöjen ja poikien väliseen tasavertaisuuteen jakamalla heidät selkeästi erilleen. Miksi sillä olisi koulussa mitään väliä, mikä oppilaan sukupuoli-identiteetti on? On ahdistavaa ajatella, että eläisimme vieläkin yhteiskunnassa, jossa sukupuoli asettaa olemisen raamit jo ala-asteikäisille lapsille.

Loppujen lopuksi sukupuolen merkityksen vähentämiseen olisi esimerkiksi opettajien hyvinkin helppo vaikuttaa ottamalla tosissaan vuoden 2015 lakiuudistus koskien kaikkien sukupuolten välistä tasa-arvoa ja Opetushallituksen sekä Setan heitä varta vasten laatimat oppaat oppilaiden sukupuolitietoisesta kohtelusta. Tuskin on vaikeaa korvata “Hiljaa pojat siellä nurkassa!” sanomalla “Hiljaa te siellä nurkassa!” tai käyttämällä kyseisten oppilaiden nimiä. Myös tyttö-poika -jaottelu ja siitä syntyvät asetelmat on saatava loppumaan kaikissa tilanteissa, huolimatta siitä, kuinka se sopii opettajan omaan arvomaailmaan, tottumuksiin tai koulun tapakulttuuriin.

On hienoa, että askelia kohti tasa-arvoisempaa, kaikkia sukupuolia sekä sukupuolettomuutta koskevaa varhaiskasvatusta on otettu. Uuden opetussuunnitelman perusteisiin on kirjattu, että sukupuolen moninaisuudesta lisätään tietoisuutta perusasteen koulutuksessa. Esimerkiksi minulle ei ennen yläkoulun seksuaalisuutta käsitteleviä terkan tunteja oltu puhuttu muista sukupuolista kuin miehestä ja naisesta, enkä ollut tajunnut ottaa asiasta itse selvää, joten olin täysin pimennossa sen suhteen. On mielestäni käsittämätöntä, miten näin on voinut käydä, ja asiaan on saatava muutos. Toivon hartaasti, että koulujen työntekijät ovat sitoutuneita noudattamaan uusia ohjeita ja luomaan yhä tietoisempia lapsia ja nuoria, jotta kaikilla olisi mahdollisuus viihtyä koulussa omana itsenään - ei vain tyttönä, poikana tai “muuna”.




Julkaisu

Julkaisisin tekstini Opettaja-lehdessä, sanomalehdessä tai verkkolehdessä. Minusta olisi tärkeintä, että juuri opettajat ja muut koulujen henkilökuntaan kuuluvat näkisivät tekstin ja huomaisivat kiinnittää huomiota omaan toimintaansa, sillä heillä on iso osuus asian parantamisessa.

Ihanan kamalat vanhojentanssit

Monelle lukiossa opiskelevalle vanhojentanssit ovat koko toisen vuoden kohokohta. Vanhojentansseja mietitään jo yläkoulussa, ehkä jopa alakoulussa. Tanssipari hommataan jo lukion ykkösluokan alussa, tai yläkoulussa. Mekkoa mietitään kauan ja kavereiden kanssa käydään läpi eri vaihtoehtoja. Ilmoittaudutaan vanhojentanssikurssille. Kun suuri päivä lopulta koittaa tytöillä on kaunis juhlameikki, ihana kampaus ja ennen kaikkea upea mekko. Pojilla on myös tyylikkäät smokit. Kaikkia jännittää niin, että polvet tutisevat. Kohta pääsee näyttämään kaikille, kuinka upeaksi on laittautunut ja kuinka hyvin tanssiaskeleet luonnistuvat. Kuulostaa ihanalta! Vai kuulostaako?
Vanhojentansseista on tehty nykyään todella suuri juhla ja sitähän se onkin, mutta tuntuu, että itse tanssi jää vähemmälle. Tuntuu myös, että nykyään se, miltä näyttää on suuremmassa roolissa, kuin itse tanssi. Ulkonäkö luo paljon paineita erityisesti tytöille, koska heillä on yleensä mahdollisimman upeat iltapukumaiset mekot. Pojille asun hankkiminen on tietyllä tavalla helpompaa. Alunperin vanhojentansseissa oli tarkoitus pukeutua vanhaksi eikä ”prinessaksi”. Mihin se on kadonnut? Ymmärrän, että monet haluavat sen ns. prinsessapäivänsä, mutta tulisi paljon edullisemmaksi pukeutua oikeasti vanhaan asuun. Tämä olisi myös tasapuolista niitä kohtaa, joiden perheillä ei ole ylimääräistä rahaa tyttären tai pojan vanhojentanssiasuun.
Itse tanssiminenkin voisi olla hauskempaa, kun ei tarvitsisi koko ajan pelätä, että pysyykö nuttura hyvin paikallaan tai kompastuuko edellä olevan mekon helmaan. Paineita ulkonäöstä ei tarvitsisi myöskään ottaa niin paljoa, jos tarkoitus olisi näyttää vanhalta.

Vanhojentanssit ovat myös todella konservatiivinen tapahtuma. Samaa sukupuolta olevia tanssipareja näkee todella vähän. Tansseihin on muodostunut sellainen oletus, että pitää olla eri sukupuolta oleva pari, vaikka mitä merkitystä silläkään oikeastaan on. Monet olettavat, että jos vaikkapa kaksi tyttöä tanssii keskenään että, ”he eivät ole saaneet pareja” tai heidän oletetaan automaattisesti olevan lesboja. On tyhmää, että ihmiset ajattelevat näin, koska oletuksena on, että tanssiparin muodostavat tyttö ja poika. Eikö näistäkin oletuksista olisi jo aika luopua?

Tanssiparin sukupuoli ei ole ainoa asia mikä heijastaa konservatiivisuutta. Monissa tansseissa on selvästi määritelty kummallekkin sukupuolelle oma rooli. Pojat kumartavat ja tytöt niiaavat. Tämä vain vahvistaa jo ennestään olemassaolevia sukupuolirooleja. Asia olisi helppo parantaa laittamalla tansseissa ”poikia tytöiksi” ja ”tyttöjä pojiksi” ja valitsemalla uusia tansseja tanssittaviksi, joissa sukupuolten roolit eivät tule niin voimakkaasti esiin.
Toki vanhojentanssit ovat monelle perinne, eikä niitä sen takia haluta suuremmin muuttaa. Vanhojentanssit ovat varmasti monelle mahtava kokemus ja onhan tapahtumaakin hienoa seurata. Itse en ajatellut tanssia vanhojentansseja, sillä se aiheuttaisi minulle liikaa turhia paineita ja stressiä, eikä esiintyminen hienossa puvussa innosta alkuunkaan. Toiset taas rakastavat esiintymistä ja tälläytymistä, johon vanhojentanssit ovat oiva mahdollisuus.


Nykyisellään vanhojentanssit ovat minusta jo myös hieman loppuun kulutettu juttu. Niihin voisi lisätä jotain uutta, tai niitä voisi muuttaa jotenkin, esimerkiksi vaihtamalla joitain tansseja uudempiin ja hauskempiin tansseihin.

Kansainvälistyminen

Viime vuosina on vallinnut valtava globalisaation kasvu ja kehitys. Tähän vaikuttaa monet asiat, joista mainittakoon muunmuassa internet ja pakolaisvirrat. Jokainen väylä joka mahdollistaa kanssakäymisen eri kulttuurin tai vain eri kielen omaavan henkilön kanssa, yhtenäistää meitä samalla koko maailman kanssa. Opimme ymmärtämään maailman tilanteita, tai ainakin tietämään, mitä missäkin tapahtuu, millä tavalla ihmiset toimivat eri puolilla maailmaa tai millainen on kussakin maassa vallitseva opetusjärjestelmä. Mielestäni jokainen näistä, sekä valtavan moni muu asia ovat tärkeitä. Niiden myötä opitaan erilaisuuden hienoutta ja suvaitsevaisuutta sekä arvostamaan sitä, mitä meillä tällä hetkellä on.

Maailmalla esimerkiksi tunnetaan hyvin suomalainen koulutusjärjestelmä ja sitä saatetaan jopa kadehtia. Sellaisesta väistämättä herää ylpeys ja kiitollisuus omia mahdollisuuksia kohtaan. Samoin kuten Suomen luonto: me suomalaiset saatamme enemmän tai vähemmän havitella pääsyä ulkomaille, ”pois näistä kalseista maisemista”, vaikka joku muualta tuleva saattaa olla aivan haltioissaan mökin tai talon ikkunasta avautuvasta maisemasta, etenkin kauneimmillaan olevasta kesästä ja valkoisimmasta talvesta.

Ja mitä me voisimmekaan saada ulkomaalaisilta: mahdollisesti hyviä ystäviä, erittäin tärkeää kulttuurin tuntemusta ja ennen kaikkea uusia ajatuksia elämänasenteesta ja ihmisten kohtaamisesta. Me suomalaiset kun olemme hyvin oman tilan tuntevia ja hieman sisäänpäinsuuntautuneita, mitä uusien ihmisten lähestymiseen ja tutustumiseen tulee.

Nyt on siis erittäin hyvät mahdollisuudet meille suomalaisille osoittaa ulkomaailmalle, kuinka hyviä tyyppejä olemmekaan ja rohkeasti ja ennakkoluulottomasti antaa tilaa ja itsekin lähestyä muita. Sillä nykyinen maailmanmeno näyttää siltä, ettei omassa purkissa eläminen vain ole mahdollista.

Suomen oikeusjärjestelmän ongelma

Suomen oikeusjärjestelmällä on iso ongelma – ja se on tuomioiden lyhytkestoisuus. Vakavista rikoksista, esimerkkinä raiskaus, saa usein aivan liian vähän tuomiota. Ehdottoman vankeuden keskipituus raiskauksesta on kaksi vuotta ja ehdollisen 1,5 vuotta. Se on mielestäni naurettavan lyhyt aika vakavasta rikoksesta, mikä aiheuttaa uhreille elinikäiset traumat sekä paljon henkistä kärsimystä. Suomessa raiskaussyytteet jaetaan laissa vielä myös raiskauksen ja törkeään raiskauksen välillä. Raiskaus on aina törkeä ja tuomittava teko, eikä sitä voida jakaa ”tavalliseen” tai ”törkeään” tekotapaan.

Myös raiskauksen uhriksi joutuneet joutuvat kärsimään lyhyistä tuomioista. Vain 25% uhreista tekee asiasta rikosilmoituksen. Lyhyet tuomiot ovat nöyryyttäviä raiskauksen kokeneille. Vuoden parin ehdollinen tai ehdoton vankeus ei tuo oikeuta raiskauksen uhreille, jolle rikoksesta toipuminen on lähes aina koko elämän kestävä prosessi. Ehdollisen tuomion tai lyhyen vankeustuomion saanut ei edes välttämättä joudu ajattelemaan omaa ihmisarvoa loukkaavaa tekoa.

Hovioikeuteen asti viedyt tuomiot usein vielä lievenevät. Esimerkkinä mainittakoon tapaus, missä kaksi miestä raiskasivat huumatun 15-vuotiaan tytön Savonlinnassa vuonna 2012. Etelä-Savon käräjäoikeus tuomitsi toisen miehen yhden vuoden ja yhdeksän kuukauden ehdottomaan vankeusrangaistukseen. Hovioikeus alensi 28-vuotiaan miehen tuomion 1 vuoden ja kahden kuukauden mittaiseen vankeuteen. Myös toisen 22-vuotiaan miehen tuomio aleni kahteen vuoteen ja kolmeen kuukauteen kolmen vuoden sijasta. Myös korvaussuma pienentyi 3000 eurolla.

Tässä hovioikeuden tavassa lieventää tuomioita on suuri ongelma. Suurin osa raiskauksista lievenee, ja perusteena on usein rikokseen johtanut voimakas inhimillinen tunnetila taikka poikkeuksellinen äkkiarvaamaton houkutus. Lieventämisperusteita ei tarvitse edes tulkita oikeusturvasyistä varovasti ja niiden väljää määrittelyä voidaan pitää syytetyn etuna. Minkä takia hyvinvointivaltiossa lieventämisperusteita ei tarvitse määritellä? Tässä asiassa ollaan täysin syytetyn puolella, eikä asianomaisen. Suomessa pisin raiskauksesta saatu tuomio lähentelee kymmentä vuotta. Tämä tuomio annettiin useista törkeistä lapsiin kohdistuneista raiskauksista. Yli kuuden vuoden tuomioita annettiin vain noin kymmenelle raiskaukselle viidensadan tapauksen joukosta.

Luvut ovat hälyttäviä. Suomen kaltaisen oikeusvaltion pitäisi pystyä tuomitsemaan raiskaukseen syyllistyneet ihmiset kovemmin. Tämänhetkinen lainsäädäntö ei anna oikeutta uhreille, vaan vähättelee rikoksia ja niiden vakavuutta. Raiskaus ei ole sama asia kuin veropetos, josta voi saada törkeässä tapauksessa huomattavasti enemmän tuomiota, jopa 4 vuotta. Ovatko kaikki ihmiset käräjäoikeudessa tai hovioikeudessa vain niin julmia ihmisiä, että he lieventävät tai antavat lyhyitä sekä helppoja tuomioita rikollisille? Eivät ole. Syy on itsessään Suomen lainsäädännössä ja yleisestä tottumuksista, ettei vankilaan laiteta ketään pitkäksi aikaa. Olisi aika, että lainsäädäntöä ja tottumuksia uudistettaisiin. Raiskaukseen syyllistyneet ja siihen tuomitut eivät pysty toimimaan tavallisen yhteiskunnan jäseninä. Heidän paikkansa ei ole ehdonalaisessa, vaan lukittuna vankilassa neljän seinän sisälle. Tuomioiden pituuksiin pitäisi lisätä mahdollisimman nopeasti useita vuosia lisää. 

Lieventämisperusteet pitäisi määritellä tarkasti, eikä vedota heti syytetyn nuoreen ikään tai muuhun hetkelliseen tunnetilaan. Raiskaustuomioiden koventaminen myös parantaisi heti yhteiskuntamme tämänhetkistä tilaa. Rikolliset saisivat mitä he teoistaan ansaitsevat ja uhrit saisivat heidän tarvitsemansa tuen ja turvan. Uskon, että pitkällä aikatähtäimellä myös raiskaukset vähentyisivät, jos vastassa olisi aina yli vähintään 10 vuoden tuomio. -






Julkaisisin jutun jonkun nettilehden mielipidepalstalla, esimerkiksi Helsingin Sanomissa. Sieltä sitä voitaisiin jakaa eteenpäin vaikka Facebookissa.

Toisen siivellä eläminen

Jos työikäinen kansalainen ei opiskele, käy töissä tai ota vastaan tarjottuja työpaikkoja, ei ole oikeutettu valtion myöntämiin tukiin, joita ovat muun muassa työttömyyspäiväraha, toimeentulotuki ja työmarkkinatuki sekä yleinen asumislisä. Moni tukia ilman vastiketta nostava henkilö ajattelee, että miksi olla kiinnostunut työpaikoista tai koulutuksesta, kun ilman niitäkin tulee toimeen? Jos esimerkiksi saa tukia 1500€/kk ja välttämättömien kulujen jälkeen käteen jää saman verran kuin sellaisella, joka tienaa kovalla työllä 1500€/kk, niin miksi vaihtaa koko päivän vapaa kahdeksan tunnin työpäivään?

Kelan takapihalla ei kasva rahapuuta, josta nämä niin sanotut sosiaalipummit rahansa hakisivat. Etuudet, joita yhteiskunnan loinen nostaa, revitään työssäkäyvien ihmisten palkasta. Miksi tällaisella ihmisellä olisi oikeus saada korkeampi elintaso kuin on ansainnut?

Sen lisäksi, että työssäkäyvät ihmiset maksavat heidän ruokansa, nämä loiset kuluttavat samoja verovaroin tuettuja palveluja ja rakenteita kuin ne, jotka maksavat työllään ansaitakseen ne. Loinen siis kuluttaa palveluja periaatteessa täysin maksutta. Miksi valtion pitäisi auttaa niitä, jotka eivät auta valtiota vaan sen sijaan kuluttavat sen palveluita ilman minkäänlaista hyvitystä?

Ratkaisuksi näen vastikkeellisen sosiaaliturvan. Valtion tukia kaipaava laitetaan tekemään jonkinlaista työtä, kuten siivoamaan julkisia vessoja, haravoimaan pihoja tai keräämään roskia muutamaksi tunniksi tukien vastineeksi. Kaikkien on kannettava kortensa kekoon. Myös sinun.

Julkaisisin kirjoituksen Helsingin Sanomissa, koska kirjoittamani asia on ajankohtainen kaikkialla Suomessa, eikä vain esimerkiksi Äänekoskella.

Pimeässä näkeviä ihmisiä? Ei!

 Asutko pienemmällä paikkakunnalla? Asutko kaupungista kaukana? Jos teet niin kohtaat varmasti tämän ongelman: Katujen valot ovat pimeänä!

Lähtiessä talvella kouluun tai töihin saattaa huomata katulamppujen olevan aivan pimeänä.

Syynä tähän on, että kaupunki on päättänyt säästää rahaa ja energiaa vähentämällä pienten alueiden valaistusta. Joko pitkä liuta katulamppuja on pimeänä kunnes kaupungin lähelle päästään tai sitten vain joka toinen katulamppu palaa. Ideana on pyrkiä pois ongelmista tuhlauksen kanssa, mutta tilalleppa tulivat ihmisten ongelmat; Ihmiset ovat nykyään paljon heikkonäköisempiä ja hämäräsokeita kuin ennen monesta eri syystä, valaistus pimeinä aikoina on näille ihmisille erityisen tärkeää. Valitettavasti he joutuvat usein kohtaamaan valottoman kadun autoineen ja ilman heijastinta kulkeviin ihmisiin. Pahimmassa tapauksessa kolareita tapahtuu tai tieltä ajetaan pois koska tie on erottumattomissa.

Oma äitini ajaa aamuisin töihin ja kohtaa tämän ongelman, hän on hämäräsokea ja toivoisi valaistusta jotta näkisi eteenkin. Aina eivät nimittäin pyörien ja autojen valot riitä. Oudointa tässä on, että miksi kaupunki vähentää valoa pimeimmillä ajoilla ja kääntää sitten kaikki lamput päälle kun kirkastuu? Aamuisin kun eteen ei näe on katulampuista päällä joka toinen, ja aamummasta kun eteen vihdoin erottaisi valottakin, lamput syttyvät. Ei oikein reilua eihän?

Onhan toki hienoa, että kaupunki pyrkii vähentämään tuhlausta, mutta fiksumminkin olisi voitu tämä toteuttaa: Kaupunki voisi pitää kaikki valot päällä pimeimpinä aikoina ja himmentää joka toinen lampppu kun valoa riittää jo luonnostakin! On muutenkin epäreilua, että pienemmillä paikkakunnilla ei ole ollenkaan valoa! Kaupungissa on taas kaikki valot päällä oli sitten pimeää tai valoisaa! Ymmärrän toki, että kaupunki on ruuhkaisempi ja tarvitsee enemmän valoa kuin pienet, mutta olemme mekin korvessa ihmisiä, keille kelpaisi näkeminen. Tarvitseme valoa, emme pimeyttä!

Julkaisisin mielipidäkirjoituksen ympäri Suomen paikallisiin lehtiin, koska ongelma esiintyy monilla alueilla. Kaupunkien asukkaiden on hyvä tietää millaista on asua kaupungin ulkopuolella ja tajuta, että valo ja muu mukavuus ympärillämme ei ole itsestäänselvyys. Asukkaat ympäri Suomea nähdessään mielipidetekstin saattaisivat huomata, että he eivät olekkaan ainoita jotka kärsivät samasta ongelmasta. Asialle voitaisiin viimein tehdä jotain kun enemmän ihmisiä tajuaisi yleisen ongelman ja lähtisivät korjaamaan sitä.

Paikallislehtiin, koska lukijakunta kohdistuu aikuisiin jotka käyttävät enemmän aikaa lehtien lukemiseen ja kiinnittävät enemmän huomiota uutisiin. Tosin kuin nettilehdet joihin tulee vain osa varsinaisen lehden jutuista, jolloin mielipidettä ei näkisi välttämättä niin moni. Ja nettilehdet ovat osittain maksullisia siksi monet eivät lue nettilehtiä, paperiversiota on muutenkin helpompi lukea. Siksi suosin paikallislehtiin julkaisua enkä nettijulkaisua.

Liikennekäyttäytyminen

Viime aikoina on ollut paljon keskustelua nuorten liikennekäyttäytymisestä ja mopoautoista.

Itse olen harrastanut moottoripyöräilyä neljä-vuotiaasta asti ja mielestäni olen ihan hyvä hallitsemaan kulkuvälineitäni, liikenteen seassa olen ajanut kohta kaksi vuotta.

Harmikseni olen huomannut että myöskään aikuisten liikennekäyttäytyminen ei ole hyvällä tasolla. Mielestäni tästä yksi hyvä esimerkki on se kun istun vanhempien kyydissä autossa alueilla joissa on 40kmh nopeusrajoitus ei muilla autoilijoilla ole tarvetta ohittaa meitä.

Itse kun ajan mopolla tai mopoautolla 40kmh on autoilijoilla tarve päästä ohitse ja roikkua perässä kiinni mikä on vaarallista. Kansainväliset käsimerkitkin ovat tulleet tutuksi aikuisten näyttämänä liikenteessä.

Ihmettelen onko aikuisilla aina kiire ja eivätkö he itse muista nuoruuttaan.

Mielestäni taajamassa mopoautolla liikkuminen on hyvää oppia ajokorttia varten, siinä oppii liikennesäännöt hyvin ja sekä huomioimaan kanssakulkijat. Siinä olen samaa mieltä että ”isolla tiellä” mopoautolla liikkuminen on vaarallista, mutta sille ei vaan voi mitään jos laki määrää ne kulkemaa 45kmh.

Mielestäni ne aikuiset jotka ovat omasta mielestään parempia kuskeja kuin me nuoret voisitteko tulla antamaan rakentavaa palautetta ystävällisesti ilman että liikenteessä tarvitsee raivota. Joo, sen tiedän että nuorissakin jotkut käyttäytyvät huonosti mutta toivoisin että meitäkään ei yleistettäisi.

Tämän mielipidekirjoituksen julkaisisin paikallislehdissä koska se tavoittaisi enemmän kohderyhmän lukijoita.

Ilmastonmuutoksen pysäyttämiseksi on tehtävä enemmän!

Ilmastonmuutos on maailmanlaajuinen ongelma, johon koko maailman pitäisi suhtautua kriittisemmin. Vaikka sen pysäyttämiseksi tehdäänkin töitä, niin on meidän yksilöiden ja kaikkien maiden osallistuttava siihen aktiivisemmin, sillä muutama ympäristön/luonnonsuojelujärjestö ei pysty sitä tekemään yksin.

Jatkuvasti uutisoidaan ilmastonmuutoksen aiheuttamista tuhoista kuten teiden rikkoutumisesta, joista sitten valitetaan ja niitä korjataan. Kysynkin nyt, pitäisikö rahaa käyttää näiden tuhojen korjaamiseen vai siihen, että niitä ei tulisi enää lisää? Jos mieluummin korjaamiseen niin siinähän korjaatte koko loppuelämänne.

Lisäksi uusiutumattomien luonnonvarojen korvaaminen uusiutuvilla on hyvin merkittävä tekijä tässä asiassa. Suomi on ainakin omasta mielestäni tässä mallimaa. Entä jos koko maailmassa kaikki uusiutumattomat luonnonvarat korvattaisiin uusiutuvilla. Esim. tehtaissa käytettäisiin vain biomassaa ja liikenteessä ajettaisiin vain sähköautoilla. Mutta miten saadaan kaikki maailman päättäjät saman pöydän ääreen ja olemaan yhtä mieltä asioista? Se on myös ongelma.
Mutta myös sinä yksilönä olet hyvin merkittävä tekijä. Omilla teoillasi ja valinnoillasi olet mukana sujelemassa maailmaa ilmastonmuutokselta.

Kun ympäristö/luonto voi hyvin, me voimme hyvin.



Aihe on hyvin vakava, joten tämän mielipidekirjoituksen voisi julkaista kaikissa medioissa, joissa ihmiset varmasti huomaavat sen, kuten facebook, lehti tai uutissivustot netissä (YLE, Iltalehti, MTV). Uutis-/radiolähetys voisi myös toimia.

Miksi nuorten on niin vaikea saada töitä?

Nykyään alle 18-vuotiaiden nuorten on todella vaikeaa saada kesäksi töitä. Työpaikkoihin haetaan enemmän täysi-ikäisiä nuoria ja aikuisia joten 16-17 vuotiaiden on vaikea löytää työpaikkoja. Ongelmana työn pääsemiseen voi olla cv:ssä eli ansioluettelossa, joka tiedettävästi nuorella 17-vuotiaalla ei ole mikään paras työkokemusten ja aikaisempien työpaikkojen suhteen. Aikaisempaa työkokemusta ei mistään työstä nuorella ole ja sitä vaaditaan melkeinpä jokaisessa työpaikassa.

Työkokemusta on todella hankalaa saada jos ei pääse edes ensimmäiseen työpaikkaan. Ylä-asteen TET-jaksoistakaa ei nuorelle ole paljoa etua, sillä niillä ei ole paljon painoarvoa oikeassa työelämässä. Työpaikat saattavat myös vaatia tietyn alan koulutusta joka hankaloittaa enemmän työn saantia.

Varsinkin pienillä paikkakunnilla on vaikea päästä töihin, sillä työpaikkoja on tarjolla niin vähän mutta sen sijaan työpaikkoja tarvitsevia ja haluavia nuoria paljon. Yksi mahdollisuus monella eri paikkakunnalla on työllistyä laittamalla hakemus kaupungin järjestämille ja rahoittamille työpaikoille. Haittapuolena tässä kuitenkin on se, että työpaikat arvotaan ja perinteisesti hakemuksia on jätetty paljon joten mahdollisuus työpaikkaan on todella pieni.

Minun mielestäni nuoria ei pitäisi valita työpaikkoihin arpomalla sillä se on mielestäni huono peruste palkata töihin. Arvonnalla työn voi saada joku, joka ei ole edes motivoitunut kunnolla työhön ja työntekoon, hänen asenteensa työtä kohtaan voi olla huono sekä työnjälki sen mukaista. Kaiken tämän työnhaku yritysten jälkeen aikuiset ihmettelevät miksi nuoret eivät tee kesälomillaan mitään järkevää esimerkiksi käy töissä ja että nuoret ovat laiskoja kun eivät edes viitsi yrittää hakea töitä. Olen myös sitä mieltä, että yleistäminen siitä että nuoret eivät tee työtään kunnolla, eivät ole tarpeeksi motivoituneita töihin ja tekevät työtä vain rahan takia jonka myötä eivät edes viitsi tehdä tehtäviä kunnolla, on turhaa. Sellaisiakin nuoria on jotka esimerkiksi haluavat tulevaisuutta varten työkokemusta erilaisista työpaikoista, sekä voisivat jo nuorena miettiä mikä työ sopisi juuri itselle. Valmistuessaan nuoret eivät jäisi odottelemaan ja miettimään moena välivuotena mihin pitäisi tai haluaisi mennä opiskelemaan, kun olisi jo kokemusta eri ammattien aloista. Jos taas on selvät tulevaisuuden suunnitelmat mm. opiskelujen suhteen, jotkut nuoret haluavat alkaa säästää kesätöistä saatuja rahoja opiskelua ja omaa asuntoa varten.

Mielestäni tämä ongelma on nykyään todella iso ja ajankohtainen tällä hetkellä. Tätä ongelmaa voisi esimerkiksi yrittää muuttaa siten, että yritykset voisivat ottaa nuoria työ ‘’kokeiluihin’’ viikoksi tai pariksi ja katsoa miten sujuvasti ja hyvin nuorikin osaa hoitaa hommansa ja miten on asennoitunut työhön.

Tekstin voisi laittaa nettiin tai jonkin paikallislehden sivulle (esim. äks) tai johonkin vähän isompaan lehteen (esim. keskisuomalaiseen), koska netistä nuoret näkisivät tekstin helposti ja voisivat ottaa kantaa siihen sekä eri lehdistä aikuiset ja eri yritysten johtajat voisivat nähdä sen ja tehdä asialle jotain.

Äitiysloma

Äitiysloma on niitä asioita, joita työnantaja saattaa miettiä palkatessaan uusia työläisiä omiin riveihinsä ja miksi näin? Syy on hyvinkin yksinkertainen yleensä äitiysloma tuottaa kuluja työnantajalle ja sen takia halutaan mielummin palkata miespuolista työvoimaa, koska siten vältytään niin sanotuilta “kustannuksilta”.

Mielestäni tähän voisi olla yksinkertaisimmillaan ratkaisuna se, että myös miespuoliset töissä käyvät voisivat kantaa enemmän äitiysloman kaltaista isyyslomaa, tai vastaavaa asemaa joka tasaisi vastuuta molemmille vanhemmille tasapuolisesti. Totta on se, että kela tukee äitejä, mutta kysymys on ”Pystyykö se takamaan toimeentulon täysin?”. Tämä myös näkyy naisten palkkauksessa joka on usein hieman alhaisempi nais- valtaisilla aloilla, koska siinä ollaan otettu huomioon äitiysloma mahdollisuus, mutta tämä ei kuitenkaan ole ainoa asia joka vaikuttaa, mutta voi olla yksi mahdollinen tekijä.

Media jossa voisin julkaista niin että teksti saisi mahdollisimman paljo ääntä?

Uskoisin, että aiheenseen littyvät kekustelu palstat voisivat ruokkia aihetta kasvamaan isompaan skaalaan ja sitä myötä antaa sille enemmän huomiota ”jakaa kaverille”. Lehdessä julkaiseminen voisi toimia ihan yhtä hyvin, mutta ei kuitenkaan ehkä niin tehokasta nyky yhteiskunnassa, jossa kaikki vailkutus pääosin tapahtuu netissä.

Oppituntien pidentäminen

Mielestäni oppitunteja ei pitäisi pidentää nykyisestä 45.minuutista pidemmiksi koska oppilaiden keskittyminen tunnin aiheeseen muuttuu huonommaksi mitä pidemmästä tunnista on kyse. Oppituntien tämänhetkinen pituus suo oppilaille tauon kerran tunnissa joka on mielestäni minimi väliaika tauolle. Nykyisellä kaavalla tulee päivässä myös sopivan verran vaihtelua oppiaineissa eikä opiskeltavaksi tulee liian pitkää pätkää samaa ainetta. Esimerkiksi jos tuntien pituus olisi 70 tai 90 minuuttia oppilaat tulisivat enemmän väsyneeksi tunneilla joka näkyisi taas seuraavan oppiaineen tunneilla siten että oppilas on jo valmiksi väsynyt edellisen tunnin asioista kun ei ole saanut tarpeeksi taukoa oppiaineen aikana. Kaikki tämä väsymys johtaisi nopeampaan kyllästymiseen tietyssä aineessa ja näkyisi suorana koulumenestyksen heikkenemisenä. Sanotaan yhdessä ei oppituntien pidentämiselle.

Julkaisisin kirjoituksen somessa koska uskon että siellä se voisi saada paljon näkyvyyttä ja samalla kannalla olevat ihmiset liikkeelle jotka meinaavat hyväksyä pidemmät oppitunnit vaikka eivät ideasta pitäisikään. Tällä tavoin saatettaisiin saada kasaan suurikin joukko ihmisiä tätä asiaa vastaan

Loppu rasismille

Rasismia on aina ollut ja tulee toistaiseksi olemaan, mutta miksi jotkut ihmiset ovat rasisteja ja toiset taas eivät? Mikä saa ihmisen käyttäytymään rasistisesti?

Rasismi on aate tai toiminta, jossa ihmisen rodun, etnisen taustan tai biologisen eroavaisuuksien tai näihin liittyvien fyysisten tai henkisten ominaisuuksien erillaisuudella perustellaan ihmisten eriarvoista kohtelua eli syrjintää.

Suomessa ei ennen vuotta 1990 ollut paljoakaan maahanmuuttajia tai merkittäviä kansallisia vähemmistöjä. Tällöin ei ollut myöskään paljon rasismia, mutta nykyään myös Suomessa maahanmuuttajien määrä on lisääntynyt mm. Euroopan pakolaiskriisin myötä. Tämä on lisännyt Suomessa rasismin määrää. Mutta miksi? Maahanmuuttajat ovat vain ihmisiä siinä missä me muutkin.

Jotkut näkevät maahanmuuttajat rikollisina tai muuten kielteisessä valossa. Jotkut taas yleistävät, että kaikki maahanmuuttajat tekevät samoja negatiivisia asioita. Mutta onhan kantasuomalaisissakin rikollisia ja ihmisiä jotka toimivat väärin, emmekä silti katso olevamme sellaisia yleisesti. Joten miksi maahanmuuttajat olisivat kaikki samanlaisia?

Vanhemmat vaikuttavat paljon siihen millainen heidän lapsestaan kasvaa. Jos vanhemmat ovat puhuneet esim. tummaihoisista negatiivisesti ja haukkuneet rasistisesti, niin on hyvin todennäköistä, että lapsesta kasvaa rasisti. On paljon yksilön oma valinta, onko hän rasisti vai avarakatseisempi ja hyväksyvä. Mielestäni pitäisi tuoda enemmän esille jo hyvin varhaisessa vaiheessa, esim. päiväkodissa, että on erilaisia ihonvärejä ja kulttuureita. Lapsesta kasvaisi todennäköisesti avarakatseinen ja ymmärtäväinen aikuinen.

Haluaisin julkaista mielipidetekstini Helsingin sanomissa, koska sitä tilaavat myös muutkin kuin helsinkiläiset, joten se tulisi nähdyksi.

Ilmaston lämpeneminen

Mielestäni on tyhmää, kun osa ihmisistä ovat niin itsekkäitä että heittävät kaikki roskansa luontoon.He ei kiinnosta ollenkaan luonto. Esimerkiksi venäjällä roskat jätetään luontoon. Osa laivoista ja tehtaista laskee jätteensä mereen, minkä seurauksena eläimiin,kaloihin ja lintuihin kulkeutuu kaikenlaisia ympäristömyrkkyjä. Ravintoketjun yläpäässä meihin ihmisiin kerääntyvät myrkyt. Tehtaa ja autot yms. päästävät päästönsä ilmaan, minkä seurauksena ilmasto lämpenee ja jäätiköt sulavat.

Mielestäni jokaisen ihmisen tai yrityksen, joka roskaa pitäisi siitä saada jonkin näköinen sanktio esim. sakkoaj. Siitä tuleva tuotto menisi ympäristön ja luonnon suojeluun.

Mielestön pitäisi tehdä maailmanlaajuinen sopimus siitä, että jokaisen on pidettävä luonnosta huoli. Jos meno jatkuu nykyiseenmalliin, niin maapallon keskilämpötila nousee vuosisadan loppuun mennessä vajaasta kahdesta kuuteen astetta. Muutokset ilmastossa aiheuttavat toisaalla lisääntyvää kuivuutta ja toisaalla lisääntyviä tulvia.

Ihmisten pitäisi ymmärtää, että ilmaston lämpeneminen ei ole vitsi, ja jokaisen pitäisi rajoittaa energian kulutustaan. Myös sellaisia tuotteita, jotka eivät tue kestävää kehitystäpitäisi vähentää.

Jokainen ihminen voi aina olla omilla teoillaan esimerkkinä esim. ostamalla semmosia tuotteita jotka kestää kauan ja joissa on mahdollisen vähän muovia. Boicotoimalla tuotteita jotka ovat vaarallisia ympäristölle. Yritysten pitäisi alkaa kehittämään tuotteita ja pakkauksia mitkä ovat ympäristöystävällisiä. Yritykest jotka miettivät lyhytkestoisen halvan tavarn hyvää katetta pitäisi miettiä myös ympäristöämme.